Runoja varastosta

Heips!

Taas uuden postauksen parissa. Ja kuten otsikosta voi päätellä, tongin koneeni varastosta runoja, mitkä Huojaria varten kirjoittelin joskus.. syksyllä? Lukaisin nää runot eilen läpi, ja niitähän on vain kolme. Ei voi mitään, mutta jotain uutta luettavaa. 

Sumun verhoamaan kirjoitetaan pari lukua, joita ei ihan vielä julkaista. Motivaatiota etsimässä myös.. Runoja kuitenkin nyt siis. Ja tää eka ei todellakaan sovi vuodenaikaan, mutta olikin syksy kun sitä kirjoitin-

Runoja

Syyssade

Lämpö vielä tanssahtelee,

Mut tuuli jo tuivertelee

Sandaalit vaihtuu kumppareihin,

Kun ilmalento lätäkköön läiskähtää,

Kirjavuus luonnon maalaa,

salaperäinen taiteiljia taulunsa valmiiksi saa,

Lehdet maahan leijailee,

Kun lehtisateen aika on,

Viimeiset ruskan taiteet kun maahan leijailee,

Tietää että aika on,

Valkoisen hiutaleen.

Yksin

Nyt kävelen pitkin katua,

Yksin

Katselen tähtitaivasta,

Yksin

Pidän salaisuuteni,

Yksin

Itken suruni,

Yksin

Kirjoitan tätä,

Yksin

Muistelen meitä,

Yksin

Muistatko?

Muistatko kun mentiin sinne ovelle ja pimpotettiin ovikelloa?

Muistatko kun sen jälkeen kikattaen juostiin kulman taakse?

Muistatko kun kaadoin Spraittisi uusille vaatteillesi?

Muistatko kun kaadoit minut ja tipuin laiturilta järveen?

Muistatko kun sanoit ettet enää jaksa?
Muistatko kun jätit minut yksin itkemään?

Minä taidan muistaa.