Sumun Verhoama

Tervetuloa. Tässä on uusi tarinamme, Sumun Verhoama! Henkilöistä teemme tietosivun erikseen ja lisäämme sinne jotain tietoja hahmoista tarinan myötä. Kirjoitamme tarinaa luku kerrallaan vuorotellen tai jotain ja yritämme saada sitä pidemmälle aina kun mahdollista. 

Mutta veikkaan että haluatkin jo lukemaan, mene vain!

TW// Sisältää itsetuhoisuutta

Luku 1

Jossain päin Lontoota lapsi leikki, toinen kiikkui, joku istui kannolla lukemassa, joku toinen taas suremassa murheitaan. Aikuiset töissä, suurissa pilvenpiirtäjissä ja tornitaloissa, mutta ei kaikki. Ruskeatukkainen nuori nainen istui työtuolissaan, ei tekemässä töitä vaan lukemassa tarinoita. Kaikesta mahdollisesta. Aina kun joku hahmo kirjassa tai toisessa vaikutti yhtään hänen omalta tyttäreltään hän nosti päänsä ja tähyili ympärilleen yrittäessään löytää jotain. Jotain joka taisi hänelle lohtua.

Naisen tytär taas istui yläkoulun pihalla suuren kirsikkapuun takana. Tyttö piirsi, piirsi siitä miten kaikki olisi hyvin ja kunnossa. Miten linnut lentäisivät taivaalla pilvien seassa. Pilvet ajelehtimassa pitkin sinistä laidunta. Ihmisiä onnellisina, leikkimässä, tekemässä jotain mistä ovat iloisia. Se oli sitä mitä maailma ei ollut oikeasti. Ainakaan tytölle puun juurella.

Hänen piirroksessaan lapset leikkivät, keinuivat, juttelivat, pelasivat. Vanhemmat taas olivat omissa puuhissaan, kuka mitäkin tekemässä. Kaikki näyttivät niin onnellisilta.

Darianin päivä kun ei vain mennyt näin. Darian ei omistanut yhtään ystävää, pelkästään nipun tavallisia ihmisiä jotka välttelivät häntä niin hyvin kuin pystyivät. Darian ei ollut täydellinen eikä loisto-oppilas eikä suosittu. Hän oli 13 vuotias tyttö joka viihtyi parhaiten omassa rauhassaan. Hänen vanhempansa olivat eronneet kauan sitten kun Dar oli ollut lapsi. Hän soitti viulua ja piti musiikista. Voisi luulla että Darianin elämä olisi ollut tavallista mutta asiat olivat paljon huonommin. Joskus hän halusi tappaa itsensä eikä löytänyt iloa mistään, toisin kuin muut hänen koulustaan.

Kevään hento tuuli toi mukanaan sumua, jo valmiiksi kosteaan ilmaan, joka verhosi kevyesti pihamaan. Pian ei nähnyt kunnolla eteensä. Nyt jos joskus kukaan ei huomaisi häntä. Oli aika häipyä.

Luku 2

Koulun kellot kaikuivat kauempana, kun värikkäät hiukset seikkailivat hyllyjen väleissä. Silloin tällöin tyttö ojensi kätensä ja nappasi syliinsä jotain. Pian Darian olikin päättänyt mitä aikoo ostaa.

Limppari, karkkipussi ja suklaata. Vakio-ostokset. Omatoimikassa piippasi kun ostoksia luettiin näytölle. Sitten Dar astuikin ulos kaupasta ja suuntasi matkansa koulua kohti. Tuntikin oli jo alkanut. Matikkaa, matikkaa ja matikkaa. Jotain tylsiä laskuja ja laskelmia. Tai sitten aihe oli vaihtunut. No ehtisi sen myöhemminkin harjoitella.

Luokan ovi avautui jäykästi, ja kaikkien katse nousi tehtävien parista Darianiin.

"Ja miksikäs sitä ollaan myöhässä, neiti Lional?" opettajan terävä äänensävy porautui Darin korviin. Kaksiväriset hiukset heilahtivat katseen mukana nauliutuen myös opettajaan. Katse niissä ei kuitenkaan ollut ilkeä, vaan lämmin.

"Kaaduin pihalla ja kävin terkkarilla. Sori etten ilmottanu", Darian vetäisi valheen ajatuksistaan.

"No olitkos pahastikin loukkaantunut kun olet 20 minuuttia myöhässä?"

"Ei toki, terkkari on vain koulun toisessa päässä ja jouduin jonottamaan vähän aikaa", hän jatkoi tarinaa.

Opettajan kulmat kohosivat, mutta katse pehmeni. Dar vilkaisi kylmästi luokkaa, joka tuijotti opettajaa ja Dariania. Katseita kääntyi pois, mutta joidenkin silmät vain olivat jäätyneet paikalleen.

Enempää selittämättä nuori kohautti olkiaan ja käveli paikalleen. Reppu sujahti penkin selkämykselle.

"Sivulta 169 ja eteenpäin, jos on suoritettu, laitoin Classroomiin tehtäviä", opettaja vielä kertoi ja uppoutui taas tietokoneeseensa pariin.

Darian avasi kirjan ja tuijotti tehtäviä. Ne oli jo onneksi tehty. Ei Dar niitä tehnyt, isän sai helposti tekemään ne, "näyttämään mallia", koska Darian "ei osannut"

Läppärin napattuaan, Classroom tehtävineen jäi välilehdelle, kun tyttö avasi tutun musiikkiblogin. Huomaamattomat nappikuulokkseet miltei piiloutuivat korviin ja Dar aloitti kuuntelemaan musiikkia.

"Oh simple thing, where have you gone. I 'm getting old and I need something to rely on.."

// – Keane,, Somewhere only we know

Luku 3

Darian oli kokonaan omissa maailmoissaan. Kunnes opettaja kysyi häneltä jotain. Dar ei huomannut sitä mutta tunsi kun kaikki kääntyivät tuijottamaan häntä. Hän nosti päänsä ja katsoi ympäri luokkaa. "Mitä te katotte? En mä oo mikää Mona Lisa jos tajusitte." Darian sanoi tyynesti ja kääntyi opettajaan päin. Vieläkin jotkut tuijottivat häntä. ihan kuin aiemminkin. ne juuri samat. Darian katsahti heitä päin. Siinä olivat hänen luokkalaisensa Zale ja Hayla, kun taas sitten oli myös eri luokkalaiset Jenny, Vivian ja Rylan. Siitä huolimatta hän vastasi opettajalle tavalliseen tapaansa, jonka jälkeen hän sai ajatuksen.

"Opettaja hyvä, voisinko käydä vessassa?"

"toki-" Opettaja oli sanomassa mutta lause jäi kesken kun Darian oli jo poissa ovesta.

Hän kuuli askelten ääne t aivan kannoillaan ja päätti eksyttää seuraajan. Hän kiipesi portaat, toisista alas, käytäviä pitkin juosten. lopulta pitään porraskäytävään joka veisi koulun katolle. Sinne hän menisi. siellä hän olisi turvassa.

Ja sinnehhän Darian juoksi. Portaita ylös niin kovaa kuin reppu selässä pystyi.

Hän oli karkottanut seuraajansa. Nyt hän saisi rauhan.

Darian kaivoi repustaan esiin piirrustusvihkonsa ja viulunsa ja alkoi hahmotella jotain päänsämenoksi. Hän oli masentunut, surullinen ja väsynyt. Nyt oli jälleen hetki jolloin hän olisi halunnut tappaa itsensä. Hän viritti hetken viuluaan ja alkoi sitten soittaa jonkunlaista musiikkia. Musiikki oli hänelle tärkeä asia hänen elämässään.

Hän soitti jonkun aikaa. Hän katsoi piirroksiaan ja sitten itseään. Siinä oli kaikenlaista elämästä kuolemaan, mutta mitä hän haluaisi seuraavaksi?

Luku 4

Rytmikäs, nopea viulunääni kaikui katolla. Paperit ja kynät olivat levällään kivisellä alustalla. Tyyli pörrötti soittavan tytön hiuksia. Sitten sävel meni matalalle ja taas ylemmäs.

Kolina havahdutti Darianin ja soitto loppui. Meripihkanruskeat silmät räpsähtivöt auki ja Dar kääntyi. Ovi katolle oli tiukasti kiinni. Jotain oli varmasti kuulunut. Eikä mitään vastaväitteitä. Tyttö siristi silmiään ja laski viulunsa katolle. Darian nousi ja katseli terävästi ympärilleen.

"En ehkä näe sinua, mutta joku täällä on. Häivy tai saat inhottavaa katsottavaa", Dar sähähti. Vain hiljaisuus oli läsnä. Darian palasi istumaan ja soitti nyt kovempi äänisesti. Sävelmän tahti ja korkeus muuttui yhtäkkiä toiseen, ja siitä taas toiseen.

Hetken päästä Darian taas nousi. Hiljaisuus oli revennyt ja välitunnin tohinat kuuluivat ylös. Piirrokset esittivät mikä mitäkin. Oli eläimiä, paikkoja, kaupunkeja, ihmisiä. Ja vain jotain.

Askel toisen eteen, Dar asteli kohti katon laitaan. Siihen hän jäi seisomaan. Katselemaan oppilaita ympäri pihaa.

Darian oli varma että joku katseli häntä. Siellä hänen takanaan. Dar huokaisi ja yritti hymyillä.

Viulun hän sulki pussiin, ja keräsi tavaransa kasaan. Lähtöpaikan täytyy olla siisti. Ei jälkiä. Yhtäkään. Kun Dar poistuisi, olisi tuolla olo vain hänen vakoilijansa tiedossa. Hän tuijotti hetken ovea. Perääntyi laidalta ja asteli ovea kohti.

Pian hän pysähtyi ja kääntyi. Tavarat tippuivat tytön käsistä, jotka puristuivat nyrkkiin. Vain tämä hetki. Vain seuraavat muutamat sekuntit. Ei enempää, ei vähempää. Juuri sen verran tulisi kestäämään. Tuskin siipiäkään kasvaisi. Kolina kuului taas, aivan Dariani läheltä ja hän säpsähti. Dar avasi riuhtaisten oven ja katsoi sisälle. Ei ketään. Ei ristinsielua.

Paiskattuaan oven kiinni, Darian tasasi hengitystään ja avasi hiuksensa. Hän varmisti että ne valuivat siististi olkapäille, eivätkä sojottaneet vaikka ja minne. Villatakinkin Dar vetäisi tiukemmin ympärilleen.Tuuli kantoi ohutta sumua pihalle. Siitä näkyi kuitenkin läpi. Kellot soisivat pian. Heti niiden soidessa.

Nappikuulokkeista vain toinen meni korvaan, toinen tippui maahan. Musiikki kaikui, kuin hidastettuna, Darianin mielessä.

Se laulu myös sopi hetkeen. Mutta valehtelija. Kuka se oli? Jokin vain kolahti. Mikä?

'Two birds on a wire

One tries to fly away

And the other watches him close from that wire

He says he wants to as well

But he is a liar '

Kevyistä askelista kuului pieni kopse. Dar sulki silmänsä, kun tuon toinen jalka astui tyhjän päälle.

// Regina Spektor, Two birds

Luku 5

Kaulasta nirhaisi inhottavasti ja hetkeen Darian ei saanut happea. Hän mätkähti kiviselle pohjalle, ja selkä osui ikävästi tuohon.

"Mitä sä teet?" vähän jopa pelästynyt ääni kysyi. Ja Dar tiesi tarkkaan kenelle se kuului. "Olit hyppäämässä katolta alas? Katolta?"

"Mitä sä teet? Ei sun täällä pitäs olla, vaan luokassa!" kaksiväriset hiukset omistavat tyttö sihahti vastaan.

"Missäs sun sitte? Ja ensinnäki, ope lähetti mut sua ettimään, ku sä lähit 'vessaan' nelkytviis minuuttia sitte!" Vivian pyöräytti silmiään.

Darian ei pystynyt, kylmä tuijotus murtui. Silmät painuivat kiinni, ennenkuin kyyneleet tulvahtivat niihin. Leuka väpätti. Ihan vähän. Vivian kyykistyi siihen viereen. "Hei ooksä okei?"

"E- en mä vaan kykene."

"Darian?"

"N- nii?"

"Mä oon täs. Rauhotutaa nyt vähä"

Tuuli pyyhkäisi kylmästi ohi ja heilutti kaksikon hiuksia. Hento, kostea sumu pyyhkäisi Darianin poskea.

Huulet puristuivat yhteen. Ei tyttö halunnut itkeä entisen kiusaajansa edessä. Mutta ei pyyhkäisijä ollut edes ympärillä pyörivä usva.

"Älä itke, en mä oo hyvä tälläses", Vivian puhui hiljaa.

"Mä en oo hyvä vittu missään", Dar puri hampaansa heikosti yhteen. "Mun pitää aina esittää. Oo ilonen, perus lapsi." Darianin ääni oli käheä, ja hauras, kuin pienikin kosketus voisi murtaa koko asian. "Mä haluun luovuttaa, paskat mistään perheestäkää"

Vivian tuntui pudistavan päätään. "Miks sä et oo hakenu apuu?"

"Ei kukaa haluu auttaa mua"

"Ootko ees kokeillu?"

"Joo, ei ketää vaa kiinnosta", Darian vastasi tiukemmin. "Ne on vaa helppojen tapausten peräs, et saa rahaa"

Vivian oli hiljaa. Ei minkäänlaista vastausta.

Darian nyyhkäisi hiljaa.

"No itke vaa"

Se sai Darianin purkautumaan. Siinä. Koulun katolla. Kaksi 13-vuotiasta tyttöä. Istumassa. Toinen itki. Toinen oli pelastanut toisen ennenaikaiselta kuolemalta. Ainakin joksikin aikaa.

Luku 6

Darianin korvassa olevan kuulokkeen vaimea ääni kaikui hänen päässään kaiken tapahtuneen jälkeen. Hänestä tuntui kuin hänen sydämensä olisi jättänyt lyöntejä välistä. Pian hän huomasi tuijottavansa suoraan Vivianin silmiin ja riuhtaisi katseensa irti, kohti maata.

"Mutta-" Darian aloitti ja nosti katseensa.

"Sähän oot aina ollut muiden mukana kiusaamassa mua. Älä sano et haluut nytki vaa kuvata, kun melkein kuolen. Miten voisin muka luottaa elämäni murheet käsiisi? Uskoisitko edes?"

"Dar."

Darian säpsähti, kun Vivian lausui hänen nimensä.

"Darian, tietysti uskon sua!" hymähdys. "koska pelastin sut."

Vivianin silmissä näkyi lämmin pilkahdus.

Sitten Darian tajusi, ettei Vivian jättäisi häntä yksin sen jälkeen.

Myöhemmin päivästä, koulun jälkeen, kaksiväriset hiukset ja salvianvihreä neuletakki heilahtivat ensin oikealle, sitten vasemmalle, kun nuori tyttö juoksi pitkin katuja viulu kädesäs ja reppu selässä. Hänen kuulokkeensa olivat nyt kummatkin korvassa, kun hän juoksi kohti viululuokkaansa. Matkalla hän kuitenkin huomasi kahvilan. Se oli sisustettu kodikkaasti haalealla vihreällä, ruskealla ja valkoisella. sievät pöydät ja tiski. ja kiltin näköinen nainen tiskin takana. Darian päätti käväistä siellä ja kun hän astui sisään hänen jalkojensa juureen, ilmestyi kehräävä kissa. Darian ei ollut koskaan nähnyt mitään niin ihanaa. Se piti hänestä. Kissan silmät olivat kiinni ja kermanvaalea turkki pörhistyneenä viileästä tuulesta, joka tuli sisään ovesta.

Darian nosti kissan syliinsä ja hymyili sille. Kissa katsoi häntä vihreillä silmillään. Sitten Dar kuuli äänen hänen selkänsä takaa.

"Miten voisin auttaa kullannuppu?" Vanhan rouvan ääni kysyi Darianin tajutessa, että pitihän hänen jotain ostaa, kerta oli tullutkin.

Darian asteli kadulla kohti suurta rakennusta leipä kädessään. Aina vähän väliä hän haukkasi leipää samalla kun puut vilahtelivat hänen ohitseen. Pian hän olikin perillä.

"Darian, sinä olet myöhässä."

"Anteeksi. Menin erästä toista reittiä tälläkertaa."

"Ei se mitäään. Tule sisään vain."